Matkalla Ateenaan
Tämän oppaan käyttäjät - jotkut kutsuvat sitä jopa raamatuksi - tuntevat ilmiön: aitoutta ja omaa identiteettiään etsiessään seikkailijoiden kirjava joukko kiertää maailmaa Lonely Planet kädessään. Tuhansittain he kulkevat täsmälleen samoja reittejä ja saapuvat täsmälleen samoille kylätoreille. Siellä, missä paikallisten sanotaan olevan aitoja... Samaan aikaan paikalliset itse ovat jo kauan sitten sanoneet hyvästit käyneelle vuohenmaidolleen ja muille tavoilleen. Nykyään he seisovat tekemässä autenttista jossakin monista hampurilaispaikoista, jotka pilaavat täysin näkymän kuuluisalle pienelle aukiolle. Reppureissaaminen tekee nälkäiseksi, ja yksilöllisyys ei ole mitään tyhjällä vatsalla, joten individualistit herkuttelevat. Se, mitä karjasta on jäljellä, käännetään innokkaasti hampurilaisiin. Samaan aikaan viiden kilometrin päässä, kylässä, josta opas ja hänen joukko uskollisia seuraajiaan eivät ole koskaan kuulleetkaan, eletään omaperäistä kyläelämää.
Purjehdimme Saroninlahden ympäri Ateenan eteläpuolella. Tuntemattomat vesialueet pakottavat meidät käyttämään luotsausta. Ainoa kysymys on, lähettääkö se meidät vain ”Lonely Planetin paikkoihin”. Itse asiassa etsimme antiikin Kreikkaa, jos se on vielä olemassa. Kiva, että purjevene ei jätä jälkiä, ajattelen tuijottaessani peräaaltoa. Meri päästää meidät läpi ja sulkeutuu taas takanamme, aivan kuin emme olisi koskaan olleetkaan siellä. Olemme matkalla Aeginan saarelle, noin 20 meripeninkulman päässä tukikohdastamme Kalamakista. Meltemi pysyy rauhallisena. Kreikan mantereen yläpuolella näemme tälle tuulelle tyypillisiä tuulen höyheniä, mutta täällä puhaltaa kaakkoistuuli, voimakkuus 3.
Aeginan satama
Aeginan satamaa kehutaan viihtyisistä tavernoista. Siellä on karaokebaarit ja muotiliikkeitä. Jo Ateenan lentokoneessa tapasimme kanssapurjehtijoita, jotka halusivat purjehtia flotiilissa Aeginaan. 'Kiva illanviettopaikka', ehdotan miehistölleni. Vaimoni osoittaa kartalla saaren itäpuolta: ”Siellä näyttäisi olevan lahti, jossa on hyvä ankkurointipaikka, ja Pilotin mukaan sieltä voi kävellä yhdelle Kreikan vanhimmista temppeleistä”.
Ankkuroimme toisen purjeveneen ja katamaraanin kanssa 100 metrin päähän rannasta. Seitsemän metrin syvyydessä näemme ankkurin pohjassa. Sen takana on 50 metriä ketjua, ja olemme kuin talo. Myöhemmin tarkistamme jollalla, kuinka syvää on, kun pääsemme lähemmäs rantaa, Robert sanoo. 'Siis silloin, kun tuuli kääntyy ja ajelehdimme sinne'. Hyvä idea.
Aphaian temppeli
Reitti Aphaian temppeliin on rankka vaellus vuoren huipulle. Hienostuneemmille lukijoille: sinne kulkee myös bussi. Pappien työpaikalta oli upeat näkymät: näemme kaukana alapuolellamme lahdessa olevan laivan ja jopa Ateenan horisontissa. Hyvin säilynyt temppeli vie meidät takaisin aikaan, jolloin papit vielä hallitsivat tätä saarta, eikä varmaankaan vain sitä. Kartat osoittavat, missä alkuperäinen uhripaikka oli. Älä mieti liikaa, mitä ne paskiaiset tarkalleen ottaen uhrasivat, Robert esittelee näkemyksensä koko asiasta.
Sillä välin kävelemme väistämättömään rihkamakauppaan, jossa myydään kreikkalaista keramiikkaa, myös eroottisia maalauksia. Nainen kassalla näyttää olevan satavuotias, mutta se on voinut olla 50 trooppista vuotta. Kreikkalaisen pornon ympäröimänä lautasilla, korteissa ja maljakoissa hän katselee lannistumatta. ”Ei ihme, että papit keksivät niin outoja ideoita”, Pia sanoo. 'Kunhan vain saisi edes sen pois päästään!'. On aika kävellä takaisin kylään.
Nimeni on Panos
”Olen Panos ja olen pitänyt baaria täällä vuodesta 1976”. Sitten hän on pitänyt sitä yllä pitkään: paluukävelymme aikana törmäsimme muutamiin hylättyihin baareihin ja hotelleihin. 'Voi, ongelmia meillä on aina ollut täällä Kreikassa', Panos sanoo. 'Silloin me vain laskimme drakman kurssia. Mutta nyt euron myötä kaikki on tullut meille paljon kalliimmaksi.' Ymmärsimmekö oikein, että heillä itsellään on yhtä paljon ongelmia euron kanssa kuin unionilla on heidän kanssaan? ”Politiikasta en ymmärrä mitään, sir. Tiedän vain sen, että kreikkalaiset eivät enää tule tänne, koska se tulee heille liian kalliiksi. Siksi kaikkialla on niin hiljaista.
Tilaamme toisen kierroksen, minkä jälkeen Panos kävelee baaritiskin takana olevaan puutarhaan ja palaa kulhollisen mansikoita mukanaan. Sokeria ja kanelia päälle, ja toisen Gin Tonicin jälkeen ajattelen jo kuin kreikkalaiset: ”Mitä ongelmia? Aurinko paistaa, en näe mitään ongelmia. Näetkö sinä? Kippis!
Taantuman hyöty
Kun kävelemme takaisin veneelle, ohitamme rakenteilla olevan kerrostalokompleksin. Tässä näkyy yksi laman hyödyistä. Kreikkalainen kekseliäisyys parhaimmillaan: asunnot, joiden oli aikoinaan tarkoitus houkutella turisteja ylellisellä uima-altaalla, josta on ilmiömäiset näkymät lahdelle, ovat nyt maanviljelijöiden käytössä, jotka ovat muuttaneet ne vuohikarsinoiksi. Mutta täällä ei asu vain vuohia. Kun kävelemme rikkaruohojen läpi, kuulemme satunnaisia askelia. Lopulta tulemme muovista tehdyn tilapäisteltan luo. ”Telttailu huoneessa 308”, Robert mutisee. ”Meidän on aika alkaa käyttäytyä taas kuin turistit, Ron. Uskon nyt siihen 'poissa reitiltä' -juttuun. Ja nuo askeleetkin muuten lähestyvät nopeasti. Näennäisen rentoutuneina kävelemme (nopeaa kävelyvauhtia) takaisin pieneen satamaan, jossa on venhe.
Älkää käsittäkö meitä väärin: Ayia Marina on ihana paikka, ja meidän oli pakko nähdä hieman vaivaa lukiaksemme taustatarinaa. Edessä ei tapahdu mitään. Illalla Panoksen suosituksesta menemme ravintola Costaan. Koska Robert odottaa turistisempaa meininkiä (ja koska hän ei halua väsyttää tyttöystäväänsä liikaa), otamme hevoskärryt. Parhaat ravintolat eivät koskaan ole A1-paikoissa, eikä tämäkään ole poikkeus. Muutaman kilometrin päässä kylän ulkopuolella meidät kuljetetaan ilmavasti Costaan. Erittäin suositeltavaa!
Matkailijana Poroksella
Aeginasta Porokseen on vain parikymmentä kilometriä. Poros on Askeli-lahdella sijaitseva niemi, jota Luotsi suosittelee ja joka on meistä epäilyttävä. Se osoittautuu myöhemmin aiheettomaksi, sillä Poros on kaunis kylä. Kun vietämme viimeisen yön Aeginan lahdella, tuuli voimistuu. Lisäksi se kääntyy niin, että seuraavana päivänä olemme hyvin lähellä rantaa. 'Mitä enemmän ketjua, sitä parempi' ei siis aina päde. Riffasimme ankkurin ja purjehdimme Porokseen.
Methanassa ei tarvita antifoulingia
Koska tuuli piti kipparin melko unettomana tänä yönä, nuori vartija hoitaa navigoinnin tänään. Kun purjehdimme Porokseen, otamme jälleen luotsin käteen ja luemme, että ohitamme matkalla Methanan niemimaan. Älkää menkö sinne, sanoo luotsi. Methana (mikä nimessä on?) on tuliperäinen saari, ja sataman läpäisee metaanikaasun haju, joka nousee yhä pohjasta. Merimiehellä ei ole täällä mitään asiaa, sanoo opas. Ainoa etu Methanan vedestä on se, että sinne mennään antifoulingia tarvitsevana.
"Sehän nähdään!
”Täällä muuten haisee aika pahalle, kippari. Luonnollisesti poikkesimme reitiltä. Joitakin haasteita ei voi välttää. Luotsin mukaan Methanan sataman sisäänkäyntiä on vaikea löytää. 'Sehän nähdään!' kuulostaa miehistömme nuorimpien jäsenten taisteluhuuto. Kahden metrin syvyisen kynnyksen yli kiivettyämme makoilemme nyt takapuolet rantaan päin ja haistelemme metaanikaasun hajua. Satama on sellainen, jossa laivaa säilytetään ja sitten lähdetään kotiin. Metanan rantakatu on kuitenkin moderni ja hyvin hoidettu. Siellä näyttäisi olevan erinomaisia ravintoloita, mutta jälleen tyhjillään.
Methanan parhaiten varjeltu salaisuus
Paras baari näyttää olevan herra Vangeliksen baari, B&B Cafe-Bar & Edesmata. Methanan parhaiten varjeltu salaisuus on, että Vangelisilla ei ole ravintolaa, koska hänellä ei ole siihen lupaa. Hänellä on Kreikan parhaat pizzat, mutta niitä ei ole ruokalistalla. Tilaa vain olut 10 eurolla, pizza on ilmainen, englantilainen selittää. 20 eurolla syömme ja juomme siellä myöhään yöhön. Vangelis selittää: Täällä oli ennen paljon turismia. Mutta se väheni 15 vuotta sitten. Euroopan unioni ei pitänyt tyhjistä hotelleista ja kannusti rakentamaan uusia. Nyt vanhojen tyhjien hotellien rinnalla on upouusia tyhjiä hotelleja.
Näin paljon Ouzoa juotuaan tämä tuntuu illan päätteeksi varsin loogiselta. Vilkutettuaan meille hyvästiksi hän huutaa perään: ”Noiden uusien tyhjien hotellien avulla voimme jatkaa vielä vuosia! Vanhat piti korvata! Nauraen hän vetää oven kiinni.
Purjehdus Poroksella
Delfiinien loistavan vastaanoton jälkeen saavumme Porokseen. On silmiinpistävää ja niin huomionarvoista, että meressä on yhä paljon kaloja. Ei vain delfiinejä: Robert ja Irene ruokkivat kaloja satamassa illalla, jossa näemme melko suuria särkikaloja ja kovia kaloja uiskentelemassa. Kiinnitämme jälleen Välimeren: 50 metriä ennen laituria heitämme ankkurin ulos. Peruutamme rauhallisesti ja tuomme Jeanneaun perälaivan laituriin. Kaksi kiinnitysköyttä on kiinnitetty, ja olemme jo ansainneet toisen lasillisen Sangriaa!
Poroksen pienet kujat
Poroksella etsimme kävelykadun takana olevia pieniä kujia. Poros on hieman vilkkaampi ja siksi hieman kalliimpi. Mutta täälläkin olemme yllättyneitä siitä, miten siistiä kaikki on. Katuja tuskin imuroidaan, mutta pölyä ei ole tippaakaan. Miten erilaista kuin Ateenassa. Kaikkialla, missä ihmiset elävät turismista, näemme tämän tilanteen: he tekevät parhaansa (vain enemmän) miellyttääkseen ulkomaalaisia, tulematta kuitenkaan ärsyttäviksi. Takaisin ravintolasta (etsikää se ylempää, seuratkaa kujia ylöspäin ja seuratkaa nenäänne), näemme, että ankkuriketju on löystynyt aallokon vuoksi. Onneksi ankkuri on juuri niin pitkällä, että voimme vetää laivan jälleen pois laiturista yksinkertaisesti kääntämällä ketjua sisään. Heitämme siis jatkossa ankkurin kauemmas merelle.
Purjehdimme Methana-tulivuoren ohi Epidavrosin suuntaan. Hyödynnämme tyyntä ja uimme veneen perässä. Pitkillä siimoilla, joista uimarit voivat tarttua kiinni, jos menisi liian lujaa.
Kuin kauan odotetut ystävät, majatalon isäntä toivottaa meidät tervetulleeksi sinä iltana Epidavrosin satamassa. Kävi ilmi, että hän erehtyy luulemaan meitä laivueenjohtajiksi ja haluaa jo maksaa meille siitä, että tuomme tänne laivaston, jossa on nälkäisiä merimiehiä. Kun hän saa selville, että olemme yksin, saamme vakioruokaa, jota hän ilmeisesti tarjoilee kaikille laivueille: paljon, halpaa ja rasvaista. Epidavros on sisustettu klassisella Wein, Weib und Gesang -reseptillä, ja kuten kaikki tällaiset paikat pääsesongin ulkopuolella, se huokuu surullisuutta. Edes Kreikan aurinko ei voi muuttaa sitä.
Purjehdus Aeginan ympäristössä
Matkalla Aeginaan, viimeiseen satamaan ennen Kalamakia, teemme välilaskun Kyran lahdelle. Saari on noin 200 metriä korkea, ja jyrkkä rinne jatkuu itse asiassa veden alla. Kopioimme kreikkalaisten ankkurimenetelmän: heti kun pohja nousee 25 metriin, laskemme ankkurin. Köyden avulla vedämme laivan kallioon ja vedämme sen rantaan. Riippumatta siitä, kääntyykö tuuli, makoilemme kuin talo. Kirkkaassa vedessä snorklaamme veneen ympärillä. Laivan varjo piirtyy 10 metrin syvyyteen pohjaan. Se on aivan tavallinen keskiviikkoiltapäivä missä tahansa Kreikan lahdella. Ja tämän vuoksi me teemme kaiken!
Maahan!
Aegina itsessään on juuri sellainen kuin sen pitääkin olla. Purjehdusloman viimeinen pysähdyspaikka ennen kuin purjehdimme takaisin kotisatamaamme Kalamakiin. Kiinnitämme laivan vilkkaasti liikennöityä rantaterassia vasten. Käytävä johtaa lähes suoraan baariin! ”Voisitko vielä illalla huilata, kulta”, Pia sanoo. Mutta sillä hetkellä tunnemme tärähdyksen läpi veneen!
Laiturimuuri ei sittenkään olekaan niin suora, vaan se kulkee veneen alta, jolloin peräsin osuu pohjaan. Sukelluslasien ja snorkkelin avulla näen, että kyseessä on kivi, joka on aivan peräsinlavan alla. Onneksi vaurioita ei vielä ole. Nostamme venettä metrin verran, ja yhä tippuen Robert ja minä palkitsemme itsemme viileällä cocktaililla baarissa. ”Hieno tapa tehdä vaikutuksen pubissa, herrat”, sanoo Pia, joka tulee tuomaan meille pyyhkeen. ”Kunhan ette myöhästy liikaa, huomenna meidän on palattava Alankomaihin. Niin paljon 'kauneutta' odotettavana: sitä pitää juoda, Robert huomauttaa. ' 'Hollannissa sataa varmasti. Kippis!'
Mitä olemme oppineet?
- Kreikkaa itsessään ei ole olemassa, merimiehille. Eri alueet luonnehtivat itseään omalla tavallaan.
- Sarolianlahti on myös mukavaa purjehdusaluetta niille, jotka haluavat välttää Lonely Planetin miestä, mutta yöpyminen on ihan kohtuullista. Me teimme niin Aeginan satamassa, mutta kaupungit, kuten Poros ja Epidavros, ovat sesonkiaikana myös houkuttelevia siinä mielessä.
- Meltemi puhaltaa koillisesta. Älä siis laskeudu liian kauas etelään, monia yksisuuntaisia chartereita tarjotaan, jotta laivat pääsevät takaisin Kalamakiin.
- Emme ole taloustieteilijöitä, mutta ”kriisi” ei ole mitään uutta niissä paikoissa, joissa kävimme. Se on vain tehnyt kreikkalaisista ystävällisempiä.
- Pre-seasonina (purjehdimme siellä toukokuussa) hinnat ovat hyvin kohtuullisia, kunhan ei lankea turistirysään.
- Ankkurointi: Laita riittävästi ketjua (vähintään 5 kertaa veden syvyys, mutta mieluiten enemmän). Ota huomioon keinutila ja muut, jotka saattavat laittaa enemmän tai vähemmän ketjua. Ihannetapauksessa sinun pitäisi olla ankkurin ja rannalle johtavan köyden välissä.